Pelaajahaastattelut
Vetolaisuus on Severi Lassilalle tärkeä asia
Oman kylän poika
Runkosarjan ykkönen Vimpelin Veto on jatkanut vakuuttavia otteitaan pudotuspeleissä. Puolierävastus Kitee kaatui suoraan kolmessa kohtaamisessa, ja tie avautui odotetusti mitalipeleihin. Välieräkamppailuissa Kouvola on kellistetty jo kahdesti, joten seitsemäs peräkkäinen finaalipaikka häämöttää enää yhden voiton päässä.
Kirkkainta mitalia jahtaava Severi Lassila odottaa kauden huipentavia otteluita levollisin mielin.
- Syksyn pelit ovat aina oma maailmansa. Joukkueen jokainen äijä keskittyy täysin omaan hommaansa ilman turhanpäiväistä häsläystä. Kun päätöspeleihin saadaan nostettua tekemistä vielä yksi pykälä ylemmäs, ei meitä voida sen jälkeen pysäyttää, hän uskoo.
Sami-Petteri Kivimäen luotsaama joukkue on edennyt tänä kesänä taivaltaan jo viime kaudella tutuksi tulleella sloganilla: Matka kohti päämäärää.
- Nyt ollaan melkein siellä päämäärässä eli aika korkealla. Joka kaudelle on omat hommansa, mutta tarkoitus on aina vuosi vuodelta parantaa peliä. Sieltä se palkinto sitten tulee, jonka jälkeen on aika levätä ja nauttia.
Pallovarma linjamies
Severi Lassila on noussut viime vuosina yhdeksi tärkeimmäksi palaseksi Vedon ulkopelissä. Linjassa taiturimaisesti esiintyvä palloilija on kokeillut muitakin ulkopelipaikkoja, mutta hän kokee nyt olevansa omimmillaan.
- Olen pelannut linjassa pienestä saakka, joten ratkaisu on luonteva. Ei muissakaan paikoissa mitään huonoa ole, vaan pelaaminen on tuolloin ollut ihan mukavaa vaihtelua.
Omiksi vahvuuksikseen Lassila nimeää kolme eri seikkaa.
- Pallovarmuus, pelisilmä sekä yhteistyö vieruskavereitten kanssa. Siinäpä ne taitavat lyhyesti sanottuna olla.
Lassilan ulkopeliansioita osataan arvostaa korkealle myös valtakunnan tasolla, sillä 23-vuotias vetolainen on ansainnut jo kahdesti paikkansa miesten Itä-Länsi -karkeloista.
- Ovathan ne mahtavia kokemuksia, ja varmasti jokainen pelaaja sinne haluaa mukaan. Vaikka en mikään jännittäjä olekaan, ensimmäisellä kerralla jännitti kovasti. Väkeä oli paljon, ja pelaaminen tuntui hienolta. Kumpanakin vuotena tuli myös voitto kotiin, hän tuumaa.
Sisäpelirooliinsa Lassila on tällä hetkellä täysin tyytyväinen.
- Ulkopeli on nyt minun juttuni. Vastuu kasvaa mailan varressa ajan myötä, jos on kasvaakseen. Tänä vuonna sitäkin on tosin tullut enemmän kuin viime vuosina yhteensä.
Höyrypäinen yleisö sytyttää
Vimpelissä perinteisesti synnytään räpylä tai maila kädessä, mutta Lassila ryhtyi harrastamaan kansallispeliämme varsin myöhään.
- Olin kymmenvuotias eli tosiaan yllättävän vanha, sillä pelasin lapsena enemmän koripalloa. Muistan, kun meidän ikäisillä oli kerran pesistreenit Saarikentällä, ja ajelin sinne pyörällä. Heimosen Janne huikkasi, että tuuppas treeneihin. Menin harjoituksiin mukaan ja seuraavana päivänä jo pelasin. Siitä se sitten lähti, ja koris alkoi pikkuhiljaa jäädä, hän kertaa.
Severi Lassila on ollut mukana Vedon menestyneissä junnuporukoissa läpi vuosien. Ylivieskan farmissa hän esiintyi kauden 2011, pelaten Superin kokoonpanossa pari ottelua. Kauden 2012 puolivälissä hän siirtyi miesten edustusjoukkueeseen Mikko Kanalan loukkaannuttua.
- Sen jälkeen olen pelannut jokaisen Superpesis-pelin Vimpelin joukkueessa.
Oman kylän pojaksi itseään tituleeraava Lassila on ylpeä seurastaan ja juuristaan.
- On kunnia-asia saada edustaa Vetoa ja olla Vimpelistä kotoisin. Kaikki tietävät ja tuntevat kylillä, enkä voisi kuvitellakaan pelaavani jossain muualla. Mahtavaahan se on juosta kotikentälle, kun on tuommoinen höyrypäinen yleisö takana, hän nauraa.
Vimpeliläisistä pesisvaikuttajista hän haluaa nostaa esiin kolme nimeä: Vesa Liikalan, Riku Lehdon ja Kari Kleemolan, joka on yksi legendaarisimmista sinivalkoisista työmyyristä.
- Vesa ja Riku ovat kumpikin valmentaneet minua junnuvuosina ja olen saanut heiltä paljon oppia. Kari taas on ollut suuri vaikuttaja urallani ja hän on auttanut minua nousemaan lajissa huipulle.
Viisi hopeamitalia voittanut Severi Lassila muistuttaa vielä varsin mielenkiintoisesta yksityiskohdasta, joka ajoittuu Vedon mestaruusvuoteen 2010.
- Olin vielä tuona kesänä pallopoikana ja niissä puuhissa toimin myös ratkaisevassa finaalissa, hän virnistää.
Pesis elämäntapana
Kahden vuoden sopimuksen allekirjoittanut Severi Lassila kuuluu tiiviisti Vedon vakiokalustoon. Hän näkee oman osansa muuttuneen kokoonpanossa viime vuosien aikana.
- Vaikka olen nuori, luulen ja tiedän, että roolini joukkueessa on kasvanut. Kun porukkaan tulee uusia pelaajia ja heitä jännittää, huomaan olevani tietynlainen rauhoittelija. Vaikka olenkin vielä nuori, saatan olla tuleva isähahmo.
Joukkueen nykyinen isähahmo, Tuomo Lönnmark, kertoi aikanaan joutuvansa nuoremman polven kepposten uhriksi tämän tästä. Lassilaa huomautus naurattaa.
- Lönnin kotitalo sijaitsee vanhempieni naapurissa, joten se on vain semmoista naapurusten välistä leikkimielistä riitelyä ja pikku jekuttelua puolin ja toisin, hän tähdentää.
Lassila asustaa itse tällä hetkellä Seinäjoella. Liiketalouden opinnot Seinäjoen ammattikorkeakoulussa ovat hyvässä vauhdissa, ja valmistuminen häämöttää ensi keväänä.
- Ajatuksenani on vielä jatkaa saman alan opintoja joko Kokkolassa tai Seinäjoella. Ne ovat Vimpelistä lähimmät vaihtoehdot, Huhtalan kaupunginosassa tyttöystävänsä kanssa elelevä urheilija lisää.
Vapaa-aikanaan Lassila harrastaa mielellään muutakin liikuntaa, kuten frisbeegolfia tai salibandya. Kysymykseen, onko pesäpallo Vedon liimanäpille ainoastaan urheilua, vai kenties jotain muuta, tulee aika nopeasti vastaus.
- Kyse ei ole pelkästään urheilusta, vaan elämäntavasta. Joka päivä on tehtävä hommia sen eteen, että on parempi ja pystyy auttamaan joukkuettaan menestymään.
Saarikentän katsojakunnalle Severi Lassila haluaa vielä välittää omat terveisensä.
- Isot kiitokset Suomen parhaalle yleisölle. Jatkakaa samaan malliin!
Teksti ja kuva: Eija Niemistö
Voittamisen halua ja hallittua kuittailua
Janne Heimonen nähdään Vimpelin Vedon kokoonpanossa myös ensi kaudella.
Sarjakärjessä keikkuvan Vimpelin Vedon taival runkosarjassa on ollut todella mallikasta. Asiasta on samaa mieltä myös lukkari Janne Heimonen, jonka mukaan joukkue etenee tässä vaiheessa täysin sovituissa aikatauluissa.
- Meidän tekeminen on kaikin puolin hyvää tällä hetkellä. Olemme pelanneet välillä erittäin hyvin jo tässä vaiheessa kautta, mutta emme tyydy siihen. Pyrimme tekemään pieniä parannuksia koko ajan. Nousujohteisuuden pitää jatkua, jotta syksylläkin pärjätään, hän luonnehtii.
Omiin otteisiinsa vetolainen sanoo olevansa niin ikään tyytyväinen.
- Kyllä kaikki on mennyt niin kuin pitääkin. On toki pieniä juttuja ja vähän isompia juttuja, joita pitäisi vielä parantaa pelien edetessä.
Lautasen ääressä hääräävän pelaajan painopiste on ulkopelissä, eikä hän edes haikaile suurempaa vastuuta sisäpelin osalta.
- Meillä on niin kova miehitys, että olen nykyiseen rooliini aivan tyytyväinen. Kaikilla on kuitenkin omat vastuualueensa, joihin keskitytään.
Pesti kulkee suvussa
Lukkarin rooli oli Heimoselle luonteva valinta jo juniori-iässä. Ulkopelipaikka kulkee vahvasti perheessä, sillä isä Timo ja isoveli Anssi hallitsivat samaa tonttia menneinä vuosina.
- Kyllähän se alun perin kiinnostusta lisäsi, kun isästä ja veljestä sai ottaa mallia. Olen myöhemminkin saanut molemmilta hyviä neuvoja. Lapsuusvuosinani he olivat myös tietynlaisia esikuvia. Varsinaisia idoleita ei minulla koskaan ole ollut, vaan olen seurannut kaikkia monipuolisesti, hän kuvailee.
Vaativassa lukkarin pestissä kysytään rutkasti paitsi fyysisiä myös henkisiä ominaisuuksia. Heimonen ei kuitenkaan koe olevansa erityisesti katseiden alla, vaan kotipesässä on pääsääntöisesti hyvä olla ja työskennellä.
- En tiedä, onko se sen kummempi pelipaikka kuin mikään muukaan, kun sitä on tehnyt tarpeeksi kauan ja siihen on valmistautunut. Joka peliin tulee valmistauduttua omalla tavalla ja vastustajakohtaisesti, hän selvittää ja painottaa omalla kohdallaan aamutreenien merkitystä.
- Aamutreeni on minulle tosi tärkeä. Vaikka itse harjoituksissa ei niin erikoista tehdä, siinä saa paikkoja auki ja se on mielelle iso juttu. On levollista lähteä illalla pelaamaan, kun kaikki on tehty. Jos tietää, että itse on valmistautunut huonosti, peli voi tulla vaikeaksi.
Itsetehdyt palot lämmittävät
Pelien kovetessa myös henkien taisto syvenee lautasen ympärillä.
- Runkosarjassa psyykkaus on aika vähäistä, mutta syksyä kohden se lisääntyy. Tietyt joukkueet sitä painottavat enemmän, mutta ei sitä häiriöksi saakka ole. Jos kaarelta tulee painetta, ja itse saa onnistumisia, on mukava sanoa jotain takaisin, kun kuitin paikka tulee. Turhaan ei kannata koko ajan lässyttää, siinä sekoittaa vaan oman pelinsä.
Lukkarin herkkuhetket muodostuvat Heimosen mukaan monista pienistä asioista.
- Jos vastustaja lyö vääriin tai jättää lyömättä ja tulee kärpäsiä. Kaikki itsetehdyt palot ovat mukavia. Silloin on mennyt hyvin, jos on semmoinen olo, että on enemmän voittanut tilanteita kuin hävinnyt. Kaikki ei välttämättä näy aina päällepäin.
Lautasen herran mahdollisille katastrofitilanteille lukkari pyörittelee hyväntuulisesti päätään.
- En tiedä, mitä ne voisivat olla. Ei ole tullut vielä ihan semmoisia eteen, hän nauraa.
Kysymykseen, mitkä ovat Heimosen valtit lautasen ääressä, hän mietiskelee hetken vastausta.
- Tätä on vaikea sanoa. Varmaan pelitempo on yksi, vaikeat syötöt sekä voiton halu jokaisessa tilanteessa. Jos itse kämmäilee ja tekee mokia, se kyllä harmittaa pelin jälkeen, vaikka voittaisimme.
Ei hinkua muualle
Janne Heimonen jatkaa Vedon kokoonpanossa myös ensi kaudella. 23-vuotias urheilija ei halua tehdä uraansa koskien pitkän tähtäimen suunnitelmia, vaan asettaa tavoitteensa aina käsillä olevaan kauteen.
- Tykkään pelaamisesta, mutta haluan edetä vuosi kerrallaan ja katsoa, miten intoa riittää. Minnekään kauemmas ei minulla ole hinkua lähteä. Eikä ole oikein mitään syytäkään. Tämä on paras joukkue, missä on mahdollista päästä pelaamaan.
Myös Jyväskylän ja Alajärven Superpesis-joukkueissa esiintynyt Heimonen pelasi viime vuonna ensimmäisen kokonaisen kautensa Vedon väreissä. Siitä syystä hän pitää tuoreinta hopeamitalia tähänastisista saavutuksista merkittävimpänä.
- Toivottavasti ne parhaat saavutukset ovat vielä edessäpäin, hän tuumaa.
Kesät Vedon kasvatti viettää kotiseudullaan, mutta virallinen asuinpaikka löytyy Seinäjoelta. Syksyn mittaan on edessä muuttokuorman kärrääminen tyttöystävän kanssa Joupista Huhtalaan. Opiskeluissa on alkamassa loppukiri.
- Opiskelen sairaanhoitajaksi Seinäjoen ammattikorkeakoulussa ja tarkoitus olisi valmistua jouluna. Syventävät opinnot ovat mielenterveyden puolelta, mutta on vielä auki, onko suuntautuminen siihen vai johonkin muuhun.
Kuva ja teksti: Eija Niemistö
Jere Saukon mielessä siintää ensimmäinen miesten Superpesiksen Suomen mestaruus
Saukon valttina monipuolisuus
Neljättä kauttaan miesten Superpesistä iskevä Jere Saukko on tehnyt varsin hyvää jälkeä Vedon väreissä alkukesän koitoksissa.
- Pelit ovat menneet osaltani hiukan kaksijakoisesti, mutta ehkä kokonaisuudessaan alkukauteni on sujunut ihan mukiinmenevästi. Joukkueemme on voittanut tähän saakka kaikki pelit, joten siinä mielessä tahti on ollut oikein hyvä, hän tuumaa.
Jokeripaidassa pääosin esiintyvä etenijä-vaihtaja on nähty viime kierroksilla myös ulkokentällä kolmosvahdin paikalla. Ulkopelikomennukset ovatkin suuresti tuulennopean pelaajan mieleen.
- Onhan se mukavaa vaihtelua, ja pelissä pysyy siten paremmin mukana. Joukkueen materiaali on laaja, joten pelaajia pystyy hyvin kierrättämään ja antamaan lepoa, jos joku sitä vaatii.
Omia vahvuuksiaan pesäpalloilijana Jere Saukko pohdiskelee hetken.
- Ehkäpä se on monipuolisuus. Pystyn purkamaan ja paikkamaan tilannetta sen mukaan mitä tarvitaan.
Kitrolle vieraisille
Kahden vuoden sopimuksen allekirjoittanut Saukko on Alajärven kasvatteja. Siirtyminen naapuriseuraan tuntui luontevalta ratkaisulta, sillä ympyrät olivat hänelle jo entuudestaan tutut.
- Pelasin Vedon A-pojissa vuosina 2011-2013, ja saavutimme tuolloin Suomen mestaruuden, hopeaa ja pronssia. Nyt sitten tavoittelen ensimmäistä aikuisten mestaruutta.
Omia päämääriään Saukko ei ole kuluvalle kaudelle juurikaan miettinyt, vaan tärkeintä on sinivalkoisten menestyminen.
- Haluan tietenkin kehittyä mahdollisimman paljon pelaajana ja siten auttaa joukkuetta voittoihin.
Miesten Superpesiksen voimasuhteita urheilija luonnehtii aikaisempia kausia tasaisemmaksi.
- Sarja on pitkästä aikaa vähän yllättävämpi, ja pelejä on pelattu paljon ristiin. Näyttää siltä, että me ja Sotkamo olemme jälleen vahvoilla, mutta on joukossa hyviä yllättäjiäkin. Esimerkiksi JymyJussit on pelannut pirteästi ja paljon paremmin kuin mitä heiltä odotettiin.
Vaikeuksien kanssa kamppaileva kasvattajaseura saa Saukon sympatiat osakseen.
- Joukkueella on ollut ikäviä loukkaantumisia ja todella huonoa tuuria. Tottakai toivon, että hekin pärjäisivät.
Torstaina vastustajan ominaisuudessa Kitrolle kirmaava pesäpalloilija uskoo, että omissa otteissa saattaa olla hitunen lisäpotkua.
- Katsomosta voi tulla pientä kuittailua, mutta se kuuluu asiaan. Mukavahan sinne on lähteä pelaamaan, hän vakuuttaa.
Tuleva rakennusmestari
Kuopiossa rakennusmestariksi opiskeleva Jere Saukko asustaa tällä hetkellä Seinäjoella. 23-vuotiaan pesäpalloilijan kesän ohjelmaan kuuluvat Seirassa suoritettava työharjoittelu sekä lajin parissa vietetyt päivät.
- Täytyy lähettää Seiralle kiitokset, sillä siellä suhtaudutaan todella hyvin siihen, että poissaoloja tulee pesäpallon vuoksi aika paljon, hän vinkkaa.
Töiden ja pesiksen lisäksi vapaa-aikaa ei kiireiselle urheilijalle juuri tahdo jäädä.
- Joskus käyn heittelemässä frisbeegolfia ajanvietteenä.
Pesäpallosta puhutaan melko paljon myös kotioloissa, sillä tyttöystävä Kaisaleena Rautakorpi pelaa Maila-Jussien kokoonpanossa.
- Kyllähän siinä näkökulmia tulee vaihdettua, mitä milloinkin kannattaisi tehdä. Aika lailla samanlainen näkemys meillä tuntuu asioista olevan, hän hymyilee.
Kuva ja teksti: Eija Niemistö
Vedon viilipytty pelaa eikä pulise
Tuomo Lönnmark lähtee tavoittelemaan toista Suomen mestaruuttaan Vimpelin Vedon väreissä
Uusi Superpesis-kausi on tapetilla, ja ilmassa on jännitystä, toiveita ja monia muita tunteita. Niitä käy varmasti mielessään läpi myös pitkän linjan pesäpalloilija Tuomo Lönnmark, vaikka hän kuvailee tunnelmiaan hillitysti kaikin puolin hyviksi. Talvi on sujunut mainiosti, kunto on kohdallaan, eikä urheilija ole potenut pientä flunssaa kummempaa harjoittelukuukausien aikana.
- Odottavaisin mielin tässä ollaan. Viime kaudelta jäi vähän hampaankoloon, joten katsotaan, mitä kesä tuo tullessaan.
Viime vuoden heinäkuu on piirtynyt Veto-fanien mieleen ajanjaksona, jolloin Lönnmark muistutti, miksi hän on osa sinivalkoisten huippujoukkuetta. Mies äityi valtavaan pelivireeseen ja sai hihoihinsa kotiuttajien himoitsemat numerot, joista hän piti kynsin hampain kiinni koko loppukauden. Ratkaisevassa finaalissakin joukkueen konkari esiintyi edelleen numerolla neljä.
- En olisi tätä itsekään uskonut, mutta oli jo aikakin. Kun on 200 vuotta pelannut, niin täytyyhän sitä edes yhtenä kesänä onnistua, hän hymähtää.
- Iso kiitos onnistumisista kuuluu toki etenijöille. Noin nopeita miehiä oli helppo vaihdella ja lyödä kotiin. Tietysti, kun sain vastuuta noin paljon, se kasvatti itseluottamusta, jonka jälkeen olevinaan kaikki tuntui sujuvan.
Jatkuu, ei jatku, jatkuu..
Vaikka Vetelin Urheilijoiden kasvatin peliura ei nyt ihan kolminumeroinen ole, puhutaan silti kunnioitettavan pitkästä ajanjaksosta. Vedon kokoonpanossa 34-vuotias Lönni aloitti vuonna 2003, jonka jälkeen hän on edustanut seuraa yhtäjaksoisesti.
Miehellä on edelleen hallussa seuran historian ennätys runkosarjan pelattujen otteluiden määrässä.
- Olikohan niitä ennen tätä kautta 310? Mäkelän Jannella on 5-10 peliä vähemmän. Me olemme ainoat, ketkä ovat jäljellä siitä porukasta, joka nosti Vedon Superiin. Olen sanonut Kanalalle ja Ruuskan Artulle, että he ovat jo nyt minua viisi-kuusi vuotta edellä, kun pääsivät aloittamaan Superissa niin nuorina. Itse olin jo 23-vuotias pelatessani ensimmäisen kerran Superpesistä. Kaverit tuumasivat, että eivät ne meinaakaan pelata näin kauan kuin minä, Lönni pyörittelee päätään.
Lönnmarkin jatkaminen Vedon väreissä ei ollut itsestään selvää tänä kautena, eikä myöskään viime kesänä. Hän kertoo, miksi joutui pohtimaan ratkaisujaan varsin pitkään.
- Viime vuonna tein sopimuksen vasta maaliskuussa, enkä ollut hallipeleissä mukana ollenkaan. Tämä johtui siitä, että vaimo lähti tammikuussa Kokkolaan opiskelemaan ja asui viikot siellä. Meillä on kaksi pientä lasta, joten halusin nähdä, pystynkö sovittamaan yhteen kaiken: harjoittelun, pelaamisen, työssäkäynnin ja lastenhoidon.
Omien vanhempien ja appivanhempien tuella asiat kuitenkin järjestyivät, ja Lönnmark pystyi keskittymään lajiin täysipainoisesti.
- Silloin ajattelin, että mennyt kesä saa olla viimeinen, enkä enää jaksa tätä. Anne-Marin koulu jatkuisi syksyllä, ja taas pitäisi suunnitella ja järjestellä asioita niin valtavasti. Mutta ei, täällä sitä taas ollaan, hän naurahtaa.
- Nyt minä olen sanonut, että tämä on viimeinen kausi. Mutta sitten on ruvettu vetoamaan, että vaimosi koulu loppuu juhannuksena, joten eihän sinulla ole ensi syksynä enää mitään ongelmia. En tiedä. Voi olla parempi, että en puhu enää yhtään mitään.
Lönnmark haluaa tähdentää omaa arvostustaan yksinhuoltajaäitejä ja -isiä kohtaan, sillä nyt hän ymmärtää, millaista arjen pyörittäminen kahden lapsen ainoana huoltajana on. Hän on miettinyt myös niitä yksinäisiä isiä ja äitejä, joilla ei ole lähettyvillään hoitoapua ja sukulaisia.
- On siinä ollut suunnittelua, mutta lasten kanssa ei ole enää mitään ongelmia. Voin ottaa heidät mukaan minne tahansa. Suuret kiitokset kuuluvat sekä Anne-Marin vanhemmille ja omille vanhemmilleni, ei tästä kaikesta olisi voinut ilman heitä uneksiakaan.
- Ja kyllä uran jatkoon motivoi myös onnistunut viime kausi kokonaisuutena. Itselläni sujui hyvin, ja pitkästä aikaa haastoimme Sotkamon oikein kunnolla. Monena vuonna sarjat menivät suoraan 3-0, eikä meillä ollut edes minkäänlaista yritystä. Viime kesä alkoi taas näyttää valoa tähän touhuun.
Sunnuntait vapaapäiviksi
Tuomo Lönnmark on seitsemän mitalin mies. Komea värisuora on katkeamaton vuodesta 2009 alkaen. Kirkkaimpana kimmeltää luonnollisesti mestaruuskulta vuodelta 2010.
- Se oli kyllä mahtava vuosi. Ollaan puhuttu monesti jälkeenpäin, että jos vielä mestaruus tulee, sitä pitää osata juhlia kunnolla. Jostain syystä ajateltiin tuolloin, että niitä tulee helposti enemmänkin, Lönni pohtii.
Toisen mestaruuden metsästys olisi Lönnmarkin mielestä huomattavasti mukavampaa, mikäli pelien aikatauluja rukattaisiin reilusti uuteen uskoon.
- En haluaisi pelata yhtään sunnuntaipeliä. Käyn kesänkin aikana töissä, joten maanantaisin on aika ankeaa, kun reissulta kotiutuu joskus aamuyöstä. Viikonlopun pelit olisi hyvä sijoittaa perjantaille ja lauantaille pelkästään tunnelmankin takia. Pitkien pelireissujen pelit pitäisi sovitella peräkkäisille päiville. Ei ole mitään järkeä lähteä viikon välein Joensuuhun ja Kiteelle. Sama tietysti toisin päin, eli Vimpeli-Alajärvi -pelit peräkkäisiksi päiviksi heillekin.
Matka taittuu luukussa
Puhuttaessa joukkueen sisäisistä rooleista, vastaus pelillisiin tehtäviin on nopeasti annettu: etukentällä viihtyvä urheilija nähdään alkavalla kaudella ykkösvahtina ja sisäpelissä ensisijaisesti vaihtajana, vaikka muutkin osa-alueet häneltä toki luonnistuvat.
Henkinen rooli on asia, jota Lönnmark mietiskelee tovin.
- Ehkä se on jotenkin isällinen, ja varmaan nuoremmat pelaajat pitävätkin minua isähahmona, joka aina valittaa, että taasko tavarat on jätetty sekaisin. Mutta eipä tuo nuoriso minusta paljon välitä. Härnäävät vaan ja tekevät kepposia, siinä on heidän kunnioituksensa minua kohtaan, hän huokaa.
Kentällä jäätävän rauhallisena esiintyvä urheilija ihmettelee itsekin pelinaikaista käytöstään ja olemustaan.
- En osaa sanoa, miten pystyn olemaan sellainen, kun kotona ja töissä hermot menevät tietyissä asioissa aika helposti. En kai vaan jaksa värkätä joka paikassa.
Lönnmark on niitä pelaajia, jotka eivät kentän ulkopuolellakaan pidä suurta melua itsestään.
- Pukukopissa en puhu juuri mitään ja bussissa minua ei edes näy. Nukun pelimatkat mennen tullen takaosassa olevassa kuskin luukussa. Menen sinne ja lyön läpän kiinni. Aamutreeneissä käyn ja sitten menen takaisin nukkumaan. Välillä pelottaa, kun Raimo ajaa niin jumalatonta vauhtia ja jarruttelee. Mutta siellä vietän omaa aikaani.
Ne lapset, ne lapset!
Tuomo Lönnmark puhuu paljon perheestään. 6-vuotiaan Topiaksen ja 3-vuotiaan Luukaksen isällä on luonnollisesti tukku hauskoja tarinoita arjen edesottamuksista. Pesueen juniorit eivät esimerkiksi tunnu tiedostavan sitä, että oma isä pelaa Superpesistä kotikylän huippujoukkueessa.
- Välillä naurattaa, kun vien poikia hoitoon, ja jotkut peleissä käyvät pikkupojat siellä supisevat, että ”Kato, Tuomo Löönmark”, niin ei nämä omat lapset ymmärrä yhteyttä. Paras oli, kun naperoitten harjoituksissa vetäjät olivat kysyneet, että olisiko kiva, jos joku Superin pelaaja tulisi joskus vetämään treenejä, niin Topias oli vastannut, että ”Joo, Henri Puputti”, hän nauraa.
Vimpelin Tuohiperälle vajaa 10 vuotta sitten asettunut Lönnmark tuntee itsensä jo täysin vimpeliläiseksi. Järviseuvun aksentti ei Vetelin murretta haastelevalle pelaajalle ole kuitenkaan tarttunut, vaikka synnyinkunnassa veteliä puhutaan hänen mukaansa vielä voimallisemmin.
- Kylläpä tuostakin asiasta saa joukkueessa kuulla. ”Misä” ja ”täsä” ne jaksavat heitellä, Mäkelän Janne varsinkin, sympaattinen Lönnmark virnistää.
Kuva ja juttu: Eija Niemistö
Kapteeni Puputti halli-SM-lopputurnauksen kynnyksellä
Omien vahvuuksien kautta voittoon, lupaa kapteeni Henri Puputti
Heipä hei, Kapteeni! Mitä kuuluu Seinäjoen kevääseen?
Tässähän tämä, kevättä odotellessa.
Tulevana viikonloppuna pelataan hallimestaruudesta. Kuinka pelit on tähän asti kulkeneet?
Pelit on kulkeneet tuloksen valossa voitokkaasti. Olemme menneet askel kerrallaan kokonaisuutena joka pelissä eteenpäin ja saaneet kehitettyä niitä asioita joita olemme halunneet. Varsinkin Kossu-pelissä oli tunnettakin jo mukana kovasti, joten tästä on hyvä jatkaa Joensuuhun.
Mitä odotat ottelulta Kiriä vastaan? Millä eväillä mennään loppuotteluun?
Kiriä vastaan odotan tietysti omalta joukkueelta tasaista ja perusvarmaa suorittamista. Ja ennen kaikkea sitä, kun pelissä tulee paikka ns. "tappaa jakso", että ne paikat käytetään hyväksi. Omien vahvuuksien kautta loppuotteluun. Käytetään hyväksi jalkanopeutta sisällä ja ulkopelissä luotetaan omaan vahvaan tekemiseen. Joensuun halli antaa mahdollisuuden pelata ulkopeliä lähes samalla tavalla kuin kesällä, joten uskon että sen kautta olemme vahvoilla.
Mitä mieltä olet vastustajista? Oliko yllätys, että vastassa ei tällä kertaa ole Sotkamon Jymy?
Vastustajilla ei ole väliä, jokaisella joukkueella on varmasti tässä vaiheessa mielessä oma peli ja sen kehittäminen. Pääasia kun saa pelata tiukkoja pelejä ja saa kokemuksia uusista asioista pelien kautta.
Kuinka tärkeänä pidät menestymistä halliturnauksessa?
En näe menestymistä niin tärkeänä. Ennemmin kokemus siitä, miten harjoitellut asiat näkyvät pelissä ja miten ne toimivat. Mutta tietysti kun peleillä on panosta ja kyseessä on "kilpailu", niin tottakai jokaista peliä lähdetään sata lasissa voittamaan.
Pääseekö Veto parhaalla miehityksellä viikonlopun peleihin?
Tällä hetkellä näyttäisi siltä että kyllä siellä kentällä 12 Vetopelaajaa nähdään
Odotatko Veto-faneja paikalle? Kannattaisiko tulla?
Tämä uusi systeemi jossa pelataan vaan yksi peli päivässä, mahdollistaa sen, että pelin taso on ollut viihdyttävää lopputurnauksessa, joten suosittelen tulemaan paikan päälle katsastamaan Vedon talvikunnon ja tietysti tapaamaan pelaajia ja vaihtamaan kuulumisia. Eli tervetuloa vaan kaikki kynnelle kykenevät!
Superlupaus Perttu Ruuska: "Mukava päästä pelaamaan"
14-vuotias superlupaus Perttu Ruuska löi ensimmäisessä superin harjoitusottelussaan 3 juoksua!
Hei Perttu! Ensimmäinen miesten harjoituspeli takana ja loistavasti meni. Kerro fiiliksiä viikonlopulta!
Mukavaa oli päästä pelaamaan muutaman kuukauden tauon jälkeen ja vielä kovien pelimiesten seurassa
Olet tuttu meille vetolaisille, mutta kerro muille, kuka olet ja minkälainen mies?
Olen kilpailuviettinen 14-vuotias pesäpalloilija Halsualta.
Olet ns. Halsuan ihmekolmosten nuorin. Minkälaisella ruualla teidät on kasvatettu, että teistä on tullut noin kovia pelimiehiä?
Ei ole tainnut puuro paljoa pelaamiseen vaikuttaa. Pienestä asti pihalla on pelattu pesistä ja seurattu pelejä kenttien laidalla.
Kuinka suuri etu on siitä, että isoveljesi Arttu pelaa Vedon superin miehistössä?
Onhan sillä ajokortti niin pääsee ainakin treeneihin :)
Kuinka paljon aamupalapöydässä puhutte pesisasioita?
Todella paljon. Kaikki ovat sen verran innostuneita pesäpallosta.
Olet vielä nuori poika. Onko helppoa lähteä harjoituksiin vai tekisikö mieli mennä muun nuorison mukana tekemään jotain ihan muuta?
Aina on mukava lähteä treenaamaan. Kyllä pesäpallo on ykkösjuttu ja se menee muiden asioiden edelle.
Mitkä ovat vahvuutesi ja missä haluaisit kehittyä?
Vahvuuteni on sisäpelissä. Joka osa-alueella on vielä paljon kehitettävää
Kuka on idolisi pesiskentillä ja miksi?
Ei ole ollut yhtä tiettyä idolia, mutta on tullut seurattua tarkemmin kovia pelimiehiä kuten esimerkiksi Henri Puputtia, Sami Haapakoskea, Topi Kososta ja Roope Korhosta.
Onko ollut helppoa tulla Vedon joukkueeseen mukaan? Millä tavoin sinut on otettu vastaan?
On ollut helppo tulla mukaan harjoitusrinkiin ja minut on otettu todella hyvin vastaan.
Kapteeni Henri Puputti sanoo sinusta näin: "Perttu on ikäisekseen huikeasti peliä ymmärtävä kaveri. Siihen lisäksi todella kovalyöntinen ja taivava mailan varressa. Uskon että edessä loistava tulevaisuus pelaajana." Mitä sanot tästä?
Mukava saada tuommoinen kommentti kapteenilta!
Kiitos haastattelusta!
Vedon uusien miesten mietteitä
Jere Saukko ja Matias Rinta-aho vastailivat muutamiin kysymyksiin syksyisessä aamukahvipöydässä.
Huomenta pojat!! Mitä kuuluu syksyyn?
Jere: -Moikka! Syksy on sujunut hyvin täällä Kuopiossa opiskellen ja harjoitellen.
Matias: -Hola! Syksy on kulunut metsästäen, reenaten ja töissä ollessa.
Teit juuri sopimuksen Vedon kanssa. Millä mielellä odotat tulevaa kautta?
Jere: -Hyvillä mielin ja innolla odotan, että pääsen harjoittelemaan uuden joukkueen mukana.
Matias: -Innolla odotan että yhteisreenit alkaa ja päästään porukalla paiskimaan hommia täysillä.
Oliko mielessä muita vaihtoehtoja vai oliko selvää, että otat haasteen vastaan?
Jere: -Tottakai mietin myös Ankkureissa jatkamista, mutta uudet haasteet houkuttelivat.
Matias: -Kyllä tämä oli aikalailla ainut vaihtoehto!
Minkälaisia ajatuksia sinulla on tulevasta seurastasi?
Jere: -Vimpelissä on totuttu menestymään ja siellä on vaatimustaso korkealla.
Matias: -Kotiin on hyvä tulla takasi ja mahtava juttu kun seurat pääsivät yhteisymmärrykseen asiassa. Vimpelin Veto on erittäin hieno seura, hoitaa asiat viimesen päälle ja fanit ympäri Suomen tekee pelaamisesta ainutlaatuista.
Mitkä ovat vahvuutesi ja millä tavoin tuot ne esille ensi kesänä Saarikentällä?
Jere: -Suurin vahvuus on varmaankin nopeat jalat.
Matias: -Pesäpallo on joukkuepeli ja yritän auttaa joukkuetta mahdollisimman hyvin joka tilanteessa sisällä ja ulkona.
Millainen persoona olet? Mitä uutta ja positiivista tuot Vedon joukkueeseen pukukopin puolelle?
Jere: -Olen rauhallinen ja positiivinen. Pukukoppiin tuon ainakin itseni ja pesiskamani.
Matias: -Lepposiahan tässä ollaan ja varmaan tuon paljon puujalkavitsejä...
Millä tavoin otat viimevuotiset seurakaverisi vastaan tulevana kesänä?
Jere: -Pelin aikana samoin kuin kaikki muutkin vastustajat, mutta kentän ulkopuolella siellä on paljon hyviä kavereita joiden kanssa olen pelannut monta vuotta yhdessä.
Matias: -Oli hienoa aikaa olla ja pelata Kouvolassa vuosi. Kavereita tulin paljon lisää ja hienoa porukkaa oli joukkue täynnä että varmasti hymyillään ja jutellaan kun nähdään!
Mitä mieltä olet Sami-Petteri Kivimäen ajatuksesta "On etuoikeus olla Vetolainen"?
Jere: -Luulen että tämä selviää tulevan vuoden aikana.
Matias: -On hienoa päästä pelaamaan kovaan joukkueeseen ja Suomen hienoimmalle pesäpallokentälle missä tunnelmasta ei varmasti homma jää kiinni missään vaiheessa!
Minkälaisia terveisiä lähetät Vedon faneille ympäri Suomen?
Jere: -Pidetään Saarikentällä entistäkin kovempaa melua!
Matias: -Teitä tarvitaan syksystä lähtien, eli ei muutaku kovasti kannustamaan heti talvenkin peleihin!
Rinta-ahon Matiaksen terveiset Vetolaisille!
Hei Matias! Mitä kuuluu etelän alkukesään?
Moro. Ihan hyvää kuuluu! Hyviä kelejä pidelly.
Kausi on alkanut Koplalla hienosti! Oletko tyytyväinen omaan ja joukkueen esitykseen?
Joo, hienosti on alkanut kausi joukkueelta ja ollaan oltu hyviä. Oma peli lähti vähän nihkeästi käyntiin mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.
Vedossa olit kotiuttajana. Mikä on roolisi Kouvolassa?
Rooli on pysynyt aikalailla samanlaisena Kouvolassakin, eli kotiuttaja ja etukenttä.
Toiko joukkueenvaihdos uusia tuulia harjoitteluun, pelaamiseen tai elämiseen yleensä?
Kyllä joukkueen vaihto tietysti vähän toi intoa ja jännitystä mukaan, mutta harjoittelu on aika samanlaista ku aina ennenkin. Muuhun elämiseen Kouvolaan muutto vaikuttaa jollakin lailla kun tyttöystävä asuu Vimpelissä, että siellä tulee edelleen paljon käytyä aina kun kerkiää.
Kaikkihan tietävät, että Vimpeli on paras paikka pelata, mutta onko joku asia, mikä uudessa joukkueessa on parempaa?
Vimpeli on ollu aina hieno paikka pelata ja hieno joukkue kaikenkaikkiaan ja seura on erinomainen. Kouvolassa seura on kans hieno ja hommat toimii niin kuin sanotaan. Tottakai se on mukava kun oppii tuntemaan uusia pelikavereita!
Mitä asioita olet kaivannut Vimpelistä tai Pohojammaalta yleensä?
Nelimarkan aamukahveja on tullu ikävä ja murre on Pohjanmaalla parempaa!!!
Millä tavoin sinut on otettu vastaan Kouvolassa?
Hienosti otettiin vastaan heti alussa ja en yhtään ollu yllättynyt. Mukava porukka kaikenkaikkiaan.
Kopla saapuu tiistaina vieraaksi Saarikentälle. Ovatko pelikaverit kyselleet neuvoja, kuinka Saaressa menestytään?
Kyllähän tässä kaikki on jonku aikaa jo pelannu että suurinpiirtein tietää vastustajasta tärkeimmät asiat ja omalla vahvalla pelillä lähdetään haastamaan Vimpeliä.
Jännittääkö ensimmäinen peli vieraspaidassa Vimpelin kuuluisan katsomon edessä?
Kyllä sitä varmasti vähän jännittää, mutta pieni jännitys on hyvästä.
Minkälaisia terveisiä haluaisit lähettää meille Veto-faneille?
Ei muuta kuin kaikki kattomaan peliä ja muistakaa huutaa ja kannustaa omia!!!!!
KIITOS HAASTATTELUSTA JA TERVETULOA VIMPELIIN!
-NE
Heimosen Jannen juttusilla
Tervehdys Janne! Kuinkas opiskelut sujuvat? Joko kanyylinlaitto onnistuu?
Heipä hei! Siinähän ne, ihan hyvin. Johannytoki :)
Millä mielellä katselet ikkunasta ulos, joko tekisi mieli pihalle harjoittelemaan?
Joo kyllä on ollut sen verran hienoja aurinkoisia kelejä, että Saarikentälle olisi kova hinku jo päästä. Odotetaan kuitenkin, että ilmat lämpenee ettei tulis turhia loukkaantumisia.
Kuinka halliottelut omalta osaltasi menivät?
Hallipeleistä jäi käteen paljon hyviä asioita ja paljon parannettavia juttuja. Niistä on hyvä lähteä kesää kohti rakentamaan.
Oletko jo suunnitellut Haapakosken Jussin kanssa uusia kikkoja Hartikaisen ja muiden harhauttamiseksi?
Vielä ei oo tarvinnu sen kummempia kikkoja. Katotaan syssymmällä!
Olet lukkari toisessa polvessa. Oletko koskaan ajatellut olevasi muuta kuin lautasen ääressä?
Se tontti on tuntunut aina jotenkin luontaselta. Nuorempana oon pelannu toki muullakin ulkopelipaikalla, mutta ei siitä oo oikeen mitään tullu.
Onko isältä tullut neuvoja? Jos on, oletko kuunnellut niitä?
On tullut neuvoja ja vinkkejä, ja tulee niitä pääsääntösesti kuunneltuakin.
Kerroit #tunnevetosi-jaksossa, että Riku Lehto on mielestäsi legenda. Liekö teissä jotakin samanlaista, nuorena huipulle räväkällä pelityylillä?
Jaa a... Riku on pelannut mestaruussarjaa jo 15 kesäsestä lähtien, että vanhahan tässä on jo siihen verrattuna.
Jos pitäisi sanoa yksi asia, mistä haluaisit pesisväen sinut muistavan, mikä se olisi?
Tulevista suomenmestaruuksista
Millä keinoin Janne Heimonen pitää huolen siitä, että ensi kesänä Saarikentällä riittää tunnelmaa alusta lähtien?
Jos ei muu auta niin hommataan kolmas rantakyläläinen lyöjäjokeri!!
NE / PPY
Severin kevätkuulumisia
Morjens, Seppo! Kevättääkö jo?
Moro! Totta kai, loistavia kelejä ollu, saa nähä millon se takatalvi tulee.
Joko mieli halajaa ulos treenaamaan?
Ketäpä ei himottais mennä reenaamaan Suomen kauneimmalle pesiskentälle :)
Kuinka olet palautunut hallipronssin juhlinnasta?
Pikku hiljaa! Jalka rupeaa olemaan kunnossa ja pääsee onneksi normaalisti harjoittelemaan.
Pronssiottelussa teit varsin eriskummallisen ja mieleenpainuneen ulkopelisuorituksen, kun pallo osui nilkkaasi ja kimposi siitä lukkarin räpylään. Onko tämä urasi tähänastisista suorituksista paras vai löytyykö vielä joku hienompi?
Kyllä ainakin kivulias ja hieno oli! Toinen ennennäkemätön suoritus tapahtu viime syksynä, samalla lyöntivuorolla kunnari ja 3 paloa!
Ehtikö siinä tilanteessa reagoimaan palloon millään tavalla? Huomasitko heti, mitä tapahtui (lyönti kopiksi ja palo)?
Eipä oikeen kun tuli niin puskista koko lyönti ja hetken aikaa kesti tajuta että pallo ees osu jalkaan.
Jouduit kuitenkin siirtymään vaihtopenkille. Minkälainen vamma nilkkaan tuli?
Onneksi vaan mustelma, mutta viikon verran se oli hellänä.
Kuinka kevään harjoittelut etenevät?
Viikonloppuna on treeniviikonloppu ja laitetaan hallipelit lopullisesti purkkiin. Viikon päästä taas leiriviikonloppu ja pääsiäisen jälkeen lähetään Epsanjaan viikoksi reenailemaan ja sen jälkeen toivottavasti pääsee Saareen! Jos ei vielä oo takatalvi menossa sillon..
Joukkueen keski-ikä on pudonnut viime vuosista aika tavalla. Missä asiassa/asioissa nuorisokaarti on parempi kuin vanhat parrat?
Sählyssä, tietenki! (Ainaki ;) )
Minkälaisilla lyönneillä aiot ratkaista Vedolle finaalipaikan tulevana syksynä?
Kupperi väliin, nimi lehteen ja Lönnmark haastatteluun :D
NE
